Koivutisle lehtokotiloiden (Arianta arbustorum) karkotteena ja sen käytön ympäristövaikutukset maaperässä ja vesieliöissä

Lehtokotilo (Arianta arbustorum) on yleistynyt eteläisessä ja keskisessä Suomessa 1960-luvulta lähtien. Varsin usein se muodostaa runsaita massaesiintymiä, joista Suomessa kuuluisia ovat mm. Porvoon ja Lahden esiintymät. Lehtokotilo on kaikkiruokainen, mutta varsin usein se viihtyy pihojen ja puutarhojen viljelykasveilla. Tiheissä esiintymissä kotiloiden vaikutus istutuksiin on huomattava. Pro gradu -työni on osa Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen koivutisleprojektia. Koivutisle syntyy grillihiilituotannon sivutuotteena ja se sisältää tuhansia erilaisia yhdisteitä. Koivutisle voidaan erottaa paksumpaan tervaan ja juoksevampaan tisleeseen. Koivutisleen koostumus ei ole vielä selvillä, mutta tisleen vaikutusta tuholaiskarkotteena on kokeiltu useilla eliöillä, mm. etanoilla. Tutkimukseni tarkoitus oli tutkia koivutisleen karkotetehoa lehtokotiloihin. Karkotevaikutuksen lisäksi tutkin myös koivutisleen käytön aiheuttamaa haittaa muille eliöille maa- ja vesiympäristössä. Koivutisleen karkotetehoa tutkittiin tervatisleellä maalattujen aidanteiden avulla. Tutkimuksissa oli mukana kahdenlaisia kotiloaidannekokeita: toisissa rajattiin kotilot aidanteiden sisään, toisissa ulos. Kesän 2004 kokeessa lauta-aidanteiden sisään sijoitettiin 50 kotiloa, jotka laskettiin uudelleen kokeen lopussa. Koe toistettiin laajempana kesällä 2005 käyttäen uudenlaisia muovipleksiaidanteita ja seuraten kotiloiden määrää aidanteissa useamman kerran kokeen aikana. Toisessa kesän 2005 kokeessa aidanteet sijoitettiin alueelle, jossa kotiloita esiintyy runsaasti ja seurattiin niiden liikkumista aidanteisiin kokeen aikana. Kesän 2005 kokeissa tervatisleen joukkoon lisättiin vaseliinia tervan säänkestävyyden parantamiseksi. Tisleen vaikutuksia maaperässä tutkittiin kenttäkokeella sekä kasvittomin ja kasvillisin mikrokosmoksin. Pellolle ruiskutettiin 100 % koivutislettä. Mikrokosmokset puolestaan ruiskutettiin 100 % tai 5 % koivutisleellä. Kenttä- ja mikrokosmoskokeista otettiin näytteet viidesti kokeen aikana. Tällöin maasta erotettiin sukkula- ja änkyrimadot märkäsuppilomenetelmää käyttäen. Madot laskettiin ja määritettiin änkyrimatojen biomassa. Tisleen vaikutusta mikrobeihin tutkittiin mikrobiaktiivisuuden muutoksina. Mikrobiaktiivisuuden määrittämiseen käytettiin CO2-tuottoa mittaavaa respirometriä ja EasyQuant-hiilianalysaattoria. Kokeen lopussa kasvillisista mikrokosmoksista määritettiin myös kasvibiomassa. Koivutisleen vesistövaikutusten tutkimista varten valittiin kuuden vesieliön joukko, jotka altistettiin useammalle tislepitoisuudelle. Koe-eliöinä oli yksi bakteeri, yksi kasvi ja neljä selkärangatonta. Seurattava vasteena oli koe-eliöstä riippuen kuolleisuus, käyttäytymismuutokset tai kasvun inhibitio. Vasteen avulla laskettiin tisleen EC50-pitoisuudet (effect concentration) kullekin koe-eliölle. Tervatisle toimi kotiloita karkottaen. Karkoteteho parani lisättäessä tisleen joukkoon vaseliinia ja taustalla lienee parantunut säänkestävyys. Sadesää heikensi tervatisleen karkotetehoa muuttaen sen värin vaaleanruskeaksi ja mattapintaiseksi. Terva-vaseliiniseos pysyi sen sijaan aina mustana ja kiiltävänä ja sen karkoteteho säilyi sateista huolimatta. Mikrokosmoskokeet osoittavat, että ruohovartiset kasvit kuihtuivat tisleruiskutuksesta, mutta alkoivat toipua jo saman kasvukauden aikana. Tisle ei puolestaan vaikuttanut maassa eläviin änkyrimatoihin, mutta peltomaassa elävät sukkulamadot kärsivät tisleestä jonkin verran. Mikrobiaktiivisuus nousi kasvittomissa 100 % tislekäsittelyissä kokeen alussa, palaten pian samaan tasoon muiden käsittelyiden kanssa. Tällainen hengityskäyrä on tyypillinen energiaresurssin lisäyksen jälkeen kun helposti käytettävä lisäresurssi käytetään nopeasti loppuun ja hengitys palautuu normaalitasolle. Myös aineen toksisuus voi saada aikaan hengityksen kasvun, jolloin puhutaan ns. huohotusilmiöstä. Peltomaassa tisleellä havaittiin olevan myös negatiivinen vaikutus mikrobihengitykseen. Todennäköisesti hengityksen pieneneminen ja tisleen vaikutus sukkulamatoihin oli kuitenkin seurausta juurieritteiden vähenemisestä kasvien kuihtuessa tisleruiskutuksen myötä. Tähän viittaa myös se, että mikrobibiomassa ei muuttunut, vaikka hengitysaktiivisuus laski: resurssipulan myötä mikrobit vaipuivat lepotilaan. Vesieliöt olivat maaperäeliöitä herkempiä, todennäköisesti siksi, että vedessä suurempi osa tisleestä oli liuenneena. Tisle ei kuitenkaan ollut myöskään vesieliöille erityisen haitallista. EC50-pitoisuudet olivat välillä 0,002 - 0,089 % (noin 16-872 mg/L). Koivutisle toimii kotiloiden karkotteena, etenkin muovisessa kotiloaidanteessa, jonka maalaamiseen käytetään tervatisleen ja vaseliinin (2:3) seosta. Vaikka aidanteet eivät pitäneet kotiloita sisällä sataprosenttisesti, pysyivät kotilot hyvin niiden ulkopuolella. Koivutisle voi joissain oloissa ja suurina määrinä olla haitaksi maaperässä ja vesistössä, mutta se voi toimia myös resurssina mikrobeille

Eight lessons on fostering learning in large research and development programmes

Learning-driven, adaptive approaches to designing research and implementing programmes are increasingly popular in fields such as international development. Among funding agencies there is also a growing trend towards “multi-project programmes”, the grouping together of many projects under a single umbrella programme, the aim being to enhance how projects, organisations and individuals exchange knowledge and learn from one another. Tiina Pasanen and Blane Harvey here outline eight emerging lessons on fostering learning in large research and development programmes; from a warning never to make assumptions about a collaborative mindset, through the importance of investing in facilitated face-to-face engagement, to the need to regularly review and adapt learning mechanisms

Research for better aid: an evaluation of DFAT’s investments

Assesses the degree to which the investment by the Australian aid program into research has been appropriate, effective and efficient, and provides recommendations for improving DFAT’s future management of research investment. Foreword Explores how research investment can be best managed to ensure DFAT supports aid innovation and high-quality aid program and policy decision-making. The evaluation focuses on whether the management of DFAT’s considerable development research investment has been appropriate, effective and efficient. Employing a multi-dimensional evaluation method, it draws on the experiences of DFAT staff and stakeholders, as well as the available expenditure data, in arriving at a set of well-supported findings and recommendations. The report makes several important points about the need for DFAT to have a clear sense about why and how it funds research. The department’s managers and officers need especially to be conscious of the effectiveness and efficiency risks implicit in their highly devolved form of research investment management. These risks will be reduced if robust knowledge management systems and a strong culture of research use are embedded in the department. The experience of other aid donors indicates that achieving this will be a significant challenge. The evaluation also makes a finding with clear implications for the way the department engages with research institutions in partner countries. It shows that, while the department’s research funding to Australian institutions increased significantly from 2005 to 2013, the level of direct funding to partner country institutions did not increase to the same extent and was, indeed, flat over the last five years of that period. There are clear benefits to be had in building research capacity in those institutions, either directly or through partnerships with Australian and international researchers. Given Australia’s ongoing investment in the Pacific, this may be a region in which future research funding can be focused.   &nbsp

The Prevalence and Molecular Epidemiology of Viruses Associated with Gastroenteritis in HIV-infected Individuals in Uganda

Acute and chronic diarrhea are significant causes of morbidity and mortality among HIV-infected individuals. The importance of viruses as etiologic agents of diarrhea in HIV-infected individuals, especially in Africa, is not well documented. We examined the prevalence of enteric viruses among HIV-infected and uninfected individuals at baseline and during episodes of acute diarrhea in a prospective household study in rural Uganda. Of the 414 stool specimens analyzed, 27.5% tested positive for at least one virus, 16.4% tested positive for picobimavirus, 6.5% for norovirus, 2.9% for sapovirus, 2.2% for astrovirus, and 5.1% for adenovirus by RT-PCR. Picobimaviruses could be grouped into two genetic clusters, Georgia and China, and significant genetic variability was observed within the China-cluster. This is the first household-based study describing the prevalence of enteric viruses among HIV-infected and uninfected individuals with acute diarrhea in Africa using state-of-the-art molecular methods. Surprisingly, picobimaviruses are commonly found in stool from asymptomatic persons with and without HIV in Uganda. At this time, no significant association is noted between acute diarrhea and presence of viruses in stool, but testing of more specimens is pending to assess if these viruses are relevant etiological agents of diarrhea or simply commensals.Master of Science in Public Healt

Birch tar oil is an effective mollusc repellent: field and laboratory experiments using Arianta arbustorum (Gastropoda: Helicidae) and Arion lusitanicus (Gastropoda: Arionidae)

Populations of two molluscs, the land snail Arianta arbustorum and the Iberian slug Arion lusitanicus, have increased substantially in many places in the northern Fennoscandia in recent years. This has resulted in considerable aesthetic and economic damage to plants in home gardens and commercial nurseries. Birch tar oil (BTO), is a new biological plant protection product, and was tested against these molluscs. In this study we examined whether 2 types of BTO, used either alone, mixed together, or mixed with Vaseline®, could be applied as 1) a biological plant protection product for the control of land snails by direct topical spray application, 2) as a repellent against snails when painted on a Perspex® fence, and 3) as a repellent against slugs when smeared on pots containing Brassica pekinensis seedlings. Both the fences and the pots with seedlings were placed in each field with a high population of the target organism. When applied as a spray on snails, BTO did not act as a toxic pesticide but rendered the snails inactive for a period of several months. The BTO barriers were effective in repelling both snails and slugs. However, the repellent effect of BTO alone against the molluscs was short-term. Repeated treatments were required to keep the slugs away from the plants and we found that the interval between treatments should not exceed two weeks. A collar fastened around the rim of the pots, combined with the BTO treatment, did not give any additional benefit in hindering slugs from invading the plants. Most noticeably, the BTO+Vaseline® mixture prevented the land snails from passing over the treated fences for up to several months. The results of these experiments provide evidence that BTO, especially when mixed with Vaseline®, serves as an excellent long-term repellent against molluscs

Pathways to Resilience in Semi-arid Economies (PRISE) CARIAA consortium report February 2014 - November 2018

PRISE (www.prise.odi.org) (2014–2018) was funded through the Collaborative Adaptation Research Initiative in Africa and Asia (CARIAA) programme, launched by the International Development Research Centre (IDRC) and the Department for International Development (DFID) in 2013, to fund adaptation research on three ‘hotspots’ of climate vulnerability: glacier-fed rivers, mega-deltas, and semi-arid lands (de Souza et al., 2015). ‘Hotspots’ are defined as areas where a strong climate signal coincides with a large concentration of poor, vulnerable or marginalised people. PRISE developed projects in seven countries with semi-arid regions: Senegal, Burkina Faso, Kenya, Tanzania (until 2015), Pakistan and Tajikistan and Kyrgyzstan (since 2016). CARIAA is also rooted in progressive research for development principles, including knowledge co-creation (Harvey et al., 2017) and transdisciplinarity (Cundill et al., 2018), and this is reflected in the approaches and methodology employed by PRISE.This report summarises: the key thematic, national and global findings and policy recommendations; related engagement activities and stories of impact; the approach taken by the consortium and how it was set up and managed; the monitoring of outcomes; the lessons learned; and next steps for how the research findings and recommendations can be used to inform future programming and the climate adaptation and ‘leave no one behind’ agendas

Developing human biomonitoring as a 21st century toolbox within the European exposure science strategy 2020-2030

Human biomonitoring (HBM) is a crucial approach for exposure assessment, as emphasised in the European Commission’s Chemicals Strategy for Sustainability (CSS). HBM can help to improve chemical policies in five major key areas: (1) assessing internal and aggregate exposure in different target populations; 2) assessing exposure to chemicals across life stages; (3) assessing combined exposure to multiple chemicals (mixtures); (4) bridging regulatory silos on aggregate exposure; and (5) enhancing the effectiveness of risk management measures. In this strategy paper we propose a vision and a strategy for the use of HBM in chemical regulations and public health policy in Europe and beyond. We outline six strategic objectives and a roadmap to further strengthen HBM approaches and increase their implementation in the regulatory risk assessment of chemicals to enhance our understanding of exposure and health impacts, enabling timely and targeted policy interventions and risk management. These strategic objectives are: 1) further development of sampling strategies and sample preparation; 2) further development of chemical-analytical HBM methods; 3) improving harmonisation throughout the HBM research life cycle; 4) further development of quality control / quality assurance throughout the HBM research life cycle; 5) obtain sustained funding and reinforcement by legislation; and 6) extend target-specific communication with scientists, policymakers, citizens and other stakeholders. HBM approaches are essential in risk assessment to address scientific, regulatory and societal challenges. HBM requires full and strong support from the scientific and regulatory domain to reach its full potential in public and occupational health assessment and in regulatory decision-making.info:eu-repo/semantics/publishedVersio

Tehohoitopotilaan omaisen selviytymistä tukeva vuorovaikutus : kirjallisuuskatsaus

Tämä opinnäytetyö toteutettiin Lohjalla Laurea-ammattikorkeakoulussa, yhteistyökumppanina tehostetun valvonnan osasto Länsi-Uudellamaalla. Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa olemassa olevaa tietoa siitä millainen omaisen kohtaaminen edistää ja millainen heikentää omaisen jaksamista, läheisen ollessa potilaana tehostetun valvonnan osastolla. Työn tavoitteena oli narratiivisen kirjallisuuskatsauksen avulla koostaa tietoa osaston hoitohenkilökunnalle siitä, mitkä tekijät vaikuttavat tehohoitopotilaan omaisen kohtaamiseen ja hänen kokemukseensa jaksamista edistävästä vuorovaikutuksesta osaston henkilökunnan kanssa. Tehostetun valvonnan osaston henkilökuntaa kiinnosti tietää, miten omaiset toivoivat henkilökunnan tukevan heitä ja millaista tukea he odottavat saavansa. Opinnäytetyön kirjallisuuskatsauksen avulla tuotettiin ajantasaista tietoa omaisten ja henkilökunnan välisestä vuorovaikutuksesta. Katsaus oli tarkoitettu hoitajien käyttöön mahdollisuutena uudistaa osaston toimintatapaa, ottamalla entistä enemmän omaisten hyvinvointia ja jaksamista huomioon, joko uudella tai entistä syventyneemmällä tavalla. Teoreettinen viitekehys muodostui tehohoidon määritelmistä, hoidosta ja hoitoympäristöstä. Opinnäytetyön menetelmänä käytettiin kuvailevaa kirjallisuuskatsausta ja tulokset analysoitiin sisällön erittelyn menetelmällä, joka toteutettiin teorialähtöisesti. Opinnäytetyön tulokset osoittivat omaisten jaksamista auttaviksi tekijöiksi mahdollisuuden vastavuoroiseen kommunikointiin ja reflektointiin hoitajien kanssa sekä tunteeseen kuulluksi tulemisesta ja vastavuoroisesta kunnioittamisen tunteesta omaisten ja hoitajien välillä. Tulosten mukaan vuorovaikutus omaisten kanssa sisältää sanallista että sanatonta viestintää. Opinnäytetyön johtopäätöksenä voitiin todeta, että sairaanhoitajalla on mahdollisuus vaikuttaa omaisen jaksamiseen ratkaisevasti olemalla läsnä. Sairaanhoitajan tulee huomioida myös omainen aidosti kriisin keskellä. Omaiselle annettavan tuen tulee sisältää tiedollista ja henkistä sekä emotionaalista tukea ja näiden lisäksi hänelle tulee antaa konkreettista tukea, ottaen huomioon hänen tuentarpeensa. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotettiin tehtäväksi kyselyä omaisille. Kyselyssä voisi selvittää, millaista tukea omaiset ovat saaneet tai millaista tukea he toivovat saavansa hoitohenkilökunnalta.This thesis was carried out in Lohja Laurea University of Applied Sciences in cooperation with an Intensive care unit in Länsi-Uusimaa region. The purpose of this study was to study existing information of what kind of contact and support from the personnel will strengthen and what kind of contact will weaken the coping and well-being of the relatives when the patient is in intensive care. The personnel of the department was interested in knowing in which ways the relatives wanted the personnel to support them and what kind of support they expected to receive. The literature review of the thesis produced Current information about on the interaction between the relatives and the personnel. The review was intended for the use of nurses as an opportunity to reform the mode of procedures of the department by taking the welfare and well-being of the relatives into account either in a new or a more deepened manner. The theoretical framework of the thesis was formed by intensive care definitions, treatment procedures and nursing environment. The narrative literature review method was used. The results were analyzed by content analysis, which was carried out based on selected theories. The results of this thesis showed that reciprocal communication and the possibility to reflect with the nurses, as well as the feeling of being heard and the perception of mutual respect between the relatives and nurses help the relatives to cope. The results show that interaction with relatives is both verbal and non-verbal communication. The conclusion of the thesis is that a nurse has the opportunity to influence the well-being of the relatives by being present. The nurse should be able to truly take the relatives into consideration in the middle of crisis. The needed support includes cognitive, mental, emotional and practical needs. As a topic for further study, guery for the relatives was suggested. The purpose of the study would be to find out what kind of support relatives have received or what kind of support they would expect to receive from the personnel when in the middle of crisi

ASIAKASTYYTYVÄISYYSKYSELY K-SUPERMARKET PIHTIPUDAS : kaupan tuotevalikoiman kehittäminen ja asiakastyytyväisyyden selvittäminen

Tämän opinnäytetyön tutkimuskohteena olivat K-Supermarket Pihtiputaan asiakkaat ja heidän tyytyväisyytensä kaupan elintarvikevalikoimaan. Tavoitteena oli selvittää asiakastyytyväisyyttä ja elintarvikevalikoiman asiakaslähtöistä kehittämistä. Tutkimusongelmaa tarkasteltiin asiakkaan palvelupolun mukaisesti osastoittain sekä selvitettiin asiakkaan kokemuksia niin mainonnasta, asiakaspalvelusta kuin tuotevalikoimastakin. Tutkimusmenetelmänä käytettiin kvantitatiivista kyselytutkimusta, joka toteutettiin Webropol-verkkokyselynä. Tutkimus toteutettiin kesäkuussa 2021. Tutkimuksessa selvisi oleellisimmat kehityskohdat niin ulko- kuin sisämainonnan osalta. Selkeyttä ja siisteyttä toivottiin eniten. Asiakastyytyväisyys oli asiakaspalvelun osalta oikein hyvä, keskiarvona enimmäkseen erinomainen, paitsi pullonpalautuksen ja Postin palvelupisteen osalta hyvä. Palvelupolun mukaisesti tarkastellut elintarvikeosastot saivat kaikki keskiarvoksi hyvä. Kehittämistarpeita oli hedelmä-, vihannes-, leipä-, kala-, liha- ja kanaosastoilla sekä eniten kassahyllyvalikoimassa. Erikoisruokavalikoimaan oltiin pääasiassa tyytyväisiä. Yleisesti tuotteiden löydettävyys koettiin hyvänä myymälässä. Yli puolet vastaajista haluaisi myös mielellään ottaa ruokaohjeita kotiin joko paperisena tai QR-koodilla. Yleisesti kauppaan ja kauppiaaseen oltiin hyvin tyytyväisiä. Vastaajista suurin osa oli säännöllisesti viikoittain kaupassa kävijöitä ja naissukupuolisia. Johtopäätöksenä havaittiin, että asiakastyytyväisyyden selvittäminen oli hyödyllistä toimeksiantajalle. Tutkimuksen kautta saatiin selville palvelupolun kriittisiä pisteitä, kuten mainostaulujen selkeys ja siisteys, uutuustuotteiden lanseeraamisen paikat selkeämmiksi myymälässä, kehitettävät osastot ja pullonpalautuspisteen siisteyden ylläpitäminen